Moro!

Eli kyseessä 28-vuotias mies, joka jo kertaalleen tällä ACKD-dieetillä pudotteli 10 kiloa pois ja VHH:lla vielä 4 kiloa. Joulun jälkeen alkoikin sitten mässäily, yksi repsahdus riitti ja se oli menoa. Pitsaa, kebab-annoksia, pullaa, leipää, perunaatärkkelyksiäjauhojasokeria (pähkinänkuoressa).Pahimmillaan olen painanut 142kg, josta tuo 14 kiloa pudotettiin, tuloksena oli loppujenlopuksi 128kg. Painoa mässäilyn seurauksena on tullut takaisin noin viisi kiloa (hiilihydraattivarastot, nesteet ja tietty sitä itseään, fläsää).

Nyt olisikin sitten korkea aika ottaa kunnon kickstart ACKD:lla (anti-catabolic ketogenic diet), omien hermojen mukaan 4-6 viikon ajan, josta sitten hiljalleen siirrytään VHH-ruokavalioon (vähähiilihydraattinen ruokavalio). Missään vaiheessa tätä blogia en aio kutsua VHH:ta "karppaukseksi" sillä inhoan tuota sanaa enemmän kuin anoppiani. Kuka sen oikein keksi? Sietäisi hävetä. Jokapaikassa kuulee "Mää karppaan", "Karppaaksää?" ja "Karppaus on mahtavaa! Tulee hyvä olo kun karppaa!"... Ainiin, ja "mä oon alkanu karppaamaan, syön karpisti leipää ja pottua mut oon lisänny salaattia", sanoi eräs 45kg neiti. Kiitos ja heihei.

Kaikkia kahta lukijaa varmasti kiinnostaa hyvinkin paljon minkäkokoinen mies täällä kirjoittelee. Noh. Iso mies. Olen 186cm pitkä, ja painan 133kg. Nyt tämä iso mies ottaa itseään taas niskasta kiinni (todennäköisesti vain väliaikaisesti, oman itsehillintäni tuntien), ja paukauttaa takaisin tuonne 128kg missä jo meni niin mukavasti uudet housut jalkaan, ja tekee tuosta 128kg nyt sitten sen umpikujan itselleen josta ei pääse kuin yhteen suuntaan, eli alaspäin. Yli 128kg jos vielä itseni ahmin, on jo korkea aika raahata turhake saunan taakse. Miksi ihmeessä ei mies muka saa laihdutettua, kun se on niin helvetin helppoa? Varmaan siksi, että helpompaa on työntää pulla suuhun ja valehdella itselleen tyhjä katse eri suuntiin harottavissa silmissään, että "ei se yks pulla mitään haittaa". Niin monta kertaa on matkan varrella sadastaneljästäkymmenestäkahdesta kilogrammasta sataankahteenkymmeneenkahdeksaan kilogrammaan kompastuttu, että jo luulisi tyhmemmänkin tajuavan, ettei siitä tule kuin vitutus kun tunaroi.

Siinä tämänaamuisia mietteitä. Tänään 15.2 otan paaston iltaan asti (eilen illalla söin vielä sämpylää ym. paskaa), nauttien vain vettä ja kahvia. Illalla ahmaisen sit ekan pussukan (thai-kookos-kana) naamariin. Se on se mun suurin herkku se thai-kookos-kana. Netti on täynnä keskustelupalstoja joissa porukka ihmettelee ja pyörittelee päitään "voi voi kun ei oo lähtenyt kuin viisi kiloa ekan viikon aikana". Otan vastaan kaiken pudotuksen siihen tahtiin kuin oma kroppani antaa myöten, sen enempiä valittelematta, ja kerron myös avoimesti tuntemuksistani varsinkin ensimmäisen viikon aikana, jolloin niitä tuntemuksia todellakin on, nimimerkillä "kokemuksen syvä rintaääni". 16.2 lähtee aamusta alkaen sitten homma pyörimään suositellulla rytmillä.

-Merde